Eräänä kauniina kesäpäivänä muuan miekkonen päätti muuttaa vuokralle Simjoki-nimiseen kaupunkiin. Miehen nimi oli Albert Kallio. Hänellä oli mammonatavoite, ja siksi hän toivoikin rikastuvansa. Hän uskoi, että Simjoen kaltainen tuppukylä tarjoaisi loistavat mahdollisuudet siihen.

Heti ensi töikseen Albert tutkaili kiikareilla uutta asumustaan.

 

Albert on hyvin hienostunut. Valitettavasti hänen rahatilanteensa ei (ainakaan vielä) kata täysin hänen ylellistä pukeutumistyyliään.

 

Tässä on vielä yleiskuva Albertin hankkimasta huokeasta nurkkahuoneistosta. Kuvassa riehuvat naapurin tädit.

 

Albert hankki seurakseen vaaleaverikkö-kämppiksen, jota hän heti yritti iskeä. Kikka-niminen nuori nainen oli hiukan hämmentynyt Albertin erikoisista iskuyrityksistä.

 

Heti seuraavana aamuna Kikka aiheutti Albertille ylimääräisiä sydämentykytyksiä sytyttämällä talon palamaan. Kikka oli näet jättänyt räiskäleet pannulle ilman valvontaa. Onneksi urhea palomies pelasti tilanteen.

 

Palomies teki coolin ninja-liikkeen hypätessään paloautosta.

 

Kikka vietti paljon aikaansa lörpöttelemällä ystävilleen puhelimessa.

 

Hän oli kuitenkin myös ahkera auttaessaan vuokraisäntää lehtien haravoimisessa (korkokengät jalassa).

 

Eräänä iltana Albert päätti, että olisi parasta vain avioitua Kikan kanssa, koska nainen oli selvästi tullut taloon jäädäkseen. Albertin olisi ehkä kuitenkin kannattanut peseytyä ennen kosintaa, sillä hänen kainalonsa savusivat vihreää, haisevaa savua. Onneksi Kikka ei kuitenkaan tuntunut huomaavan löyhkää.

 

Kikka aikoi aloittaa täysin uuden elämän naimisiin menon myötä: hän ryhtyisi tavoittelemaan suosiota jalkapallotähtenä. Heti ensi töikseen hän meni pihalle hyppäämään narua, koska uskoi sen kasvattavan kuntoa.

 

Asiat eivät kuitenkaan sujuneet aivan suunnitelmien mukaan: pian Kikka nimittäin huomasi olevansa raskaana.

 

Albert oli mielissään tulevasta perijästä. Hän kertoikin ilouutisen heti seuraavana aamuna vuokraisännälle. Vuokraisäntä suositteli hankimaan suuren vihreän säiliön.

 

Sitten olikin vauvan aika syntyä. Haikara toi pojan, joka sai nimekseen Viljami.

 

Viljami oli aivan isänsä näköinen; ruskeasilmäinen ja -hiuksinen (kulmakarvoista päätellen, koska sim-vauvat ovat kaljuja).

 

Kikka ja Albert päättivät hankkia Viljamille lastenhoitajan, jotta pystyisivät keskittymään työuriinsa. Lastenhoitaja piti huolen ettei Viljami ainakaan kärsinyt nälästä syöttämällä vauvalle tuttaa lähes jatkuvasti.

 

Albert yritti opettaa pojalleen mammonanhankkimisen saloja. Viljamin mielestä isän puheet olivat kuitenkin kovin väsyttäviä.

 

Kikankin mielestä itsekeskeiset rahapuheet olivat välillä todella ärsyttäviä.

 

Viljami kasvoi todella nopeasti, ja eräänä päivänä olikin jo aika siirtyä taaperoelämänvaiheeseen.

 

Viljami oli iloinen lapsi ja innokas kävelemään oppimiseen.

 

Myös potalle opettelu oli tärkeää.

 

Välillä sattui myös huonoja päiviä, jolloin ikävään oloon ei auttanut muu kuin rääkyminen.

 

Lastenhoitajan lattioille levittelemät tuttipullot alkoivat olla jo todellinen ongelma.

 

Myös Kikan töistä kotiin tuoma rivotteleva työkaveri oli järkyttynyt haisevista tuttipulloista.

 

Kikka ja Albert olivat toisinaan niin väsähtäneitä, että lähes hyppivät seinille riemusta, kun olivat saaneet talon siivotuksi kaikista tuttipulloista ja Viljamin viimeinkin nukkumaan.

 

Kaiken stressin keskellä Albert sortui hempeilyyn. Hän lauloi vaimolleen serenadin Viljamin säestäessä rääkymällä epähygieenisyyden aiheuttamaa tuskaansa.

 

Seuraavana aamuna Kikka sytytti hellan jälleen kerran palamaan. Onneksi hän osasi varautua tällä kertaa, ja ehti pelastaa pikku Viljamin.

 

Seuraavassa osassa selviää, millainen vesseli Viljamista varttui. Albert on myös aikeissa tehdä ehkä elämänsä suurimmat kaupat, mutta minkälaiset?