Viola ja Kosti muuttivat yliopistosta valmistuttuaan keltaiseen taloon erääseen Simjoen lähiöön. Talossa oli runsaasti tilaa tuleville pikkusimeille.

 

Viola ja Kosti menivät heti naimisiin yhteen muutettuaan. Viola otti Kostin Kovero-sukunimen. He pitivät vain pienet häät, joissa oli itse asiassa vain yksi vieras: Anna, joka oli hänkin vain sattumalta paikalla.

 

Annalla oli kuitenkin heille häälahja: Punainen sydäntyyny, jolla on kädet!

 

Anna jäi myös syömään kakkua.

 

Viola päätti käydä kaupungilla tutkailemassa kotikylänsä menoa. Albertin asun edustalla oli noita heittelemässä keppiä koiralle.

 

Pian Viola ja Kosti saivat ilokseen huomata odottavansa ensimmäistä lastaan.

 

Simeille olisi kelvannut vauvan sukupuoleksi kumpi tahansa, mutta haikara toikin sekä tytön että pojan! Kaksoset saivat nimikseen Timo ja Nelli.

 

Eipä aikaakaan, kun vauveleiden oli aika kasvaa taaperoiksi. Kummallakin oli tummat hiukset, mutta Timo oli ihonväriltään hiukan tummempi kuin Nelli.

Kosti valmisti molemmille lapsille mahtimaitoa, jotta uusien taitojen opettelu kävisi sujuvammin.

 

Timo ja Nelli tulivat hyvin toimeen keskenään.

Violan, Kostin, Timon ja Nellin toilailuja seurataan jälleen tulevissa osissa, koska nyt siirrymme katsomaan, miten Paulin ja Oivin elämä on sujunut.

 

Pauli ja Oivi siis muuttivat aivan Simjoen rantaan tyylikkääseen moderniin omakotitaloon.

 

Pauli meni heti hyppimään talon parvekkeelle pieneen vesilammikkoon.

 

Pian Oivikin sai huomata olevansa raskaana.

 

Parin päivän päästä syntyi poika, joka sai nimekseen Niilo.

 

Pauli oli niin innoissaan pojan syntymästä, että päätti piirtää arkkitehtipöydällään (Pauli oli siis valinnut arkkitehdin uran) kuvan pienokaisesta.

 

Kateellinen naapurin akka kävi potkaisemassa ulkoroskiksen kumoon.

 

Niilo kasvoi taaperoksi. Paulin palovammat olivat ilmeisesti tulleet jäädäkseen, koska ne eivät vieläkään olleet parantuneet.

 

Pauli opetti poikaansa kävelemään.

 

Oivi kärsi aamupahoinvoinnista, mikä saattoi viitata vain yhteen asiaan: toinen lapsi oli tuloillaan.

 

Eräänä yönä Oivi heräsikin yllättäviin vatsan supisteluihin.

 

Ja vauvahan sieltä putkahti! Perheen toinen poika sai nimekseen Aaro.

Myös Paulin ja Oivin perheen elämää seurataan jälleen ensi osassa.

 

Mutta mitä kuuluukaan Pertulle? No, hän oli päättänyt muuttaa pieneen kerrostaloyksiöön aivan Simjoen keskustaan. Jo muuttopäivän aamuna Pertulle selvisi, että hänen uudet naapurinsa olivat verivihollisia keskenään. Hän joutuisi siis katselemaan vierestä jatkuvaa tappelua.

 

Perttu päätti koettaa kestää. Ensi töikseen hän meni isänsä omistamaan Albertin asuun ostamaan itselleen uusia vaatteita.

 

Sitten hän meni erääseen rantabaariin tutustumaan SImjoen yöelämään.

 

Baarista sai ainakin hyviä juomia.

 

Baarissa olivat myös Viljami ja Anna, jotka innostuivat leikkimään DJ:tä.

 

Kotiin palatessaan Perttu sai päällensä vihaisen ampiaisparven.

 

Lopultakin myös Perttu oli saanut itselleen tyttöystävän. Naisen nimi oli Auri.

 

Pian pari sai tietää odottavansa vauvaa!

 

Pertun mielestä oli parempi, jos hän ja Auri menisivät naimisiin nyt, kun lapsiakin oli tulossa.

 

Aurin mielenterveys kärsi, koska hän oli pelännyt oksentavansa. Kun pelko sitten toteutui, seurauksena oli terapeutin vierailu.

 

Sitten olikin vauvan aika syntyä! Pieni sinisilmäinen tyttölapsi sai nimekseen Saara. Kaikkien järkytykseksi pian Saaran syntymän jälkeen Auri menehtyi raekuuroon, mistä en valitettavasti saanut otettua kuvaa.

 

Naapurit olivat entistä raivokkaampia toisiaan kohtaan, minkä johdosta Perttu päätti, että oli parempi muuttaa Saaran kanssa hieman rauhallisempaan asuinympäristöön nyt, kun rakas vaimokin oli niin dramaattisesti menehtynyt.

 

Perttu jäi siis asumaan kahdestaan pikku tyttärensä kanssa.

 

Uusi asumus oli melko lähellä Violan ja Kostin asuntoa ja se oli juuri sopivan kokoinen yksinhuoltajalle ja yhdelle lapselle.

 

Saara kasvoi nopeasti, ja pian oli hänen aika puhaltaa ensimmäisen synttärikakkunsa kynttilät. Pauli-setä oli myös mukana juhlimassa.

 

Saarasta kasvoi söpö pikkutyttö.

 

Paulinkin mielestä Saara oli hyvin herttainen.

 

Saara näytti viihtyvän varsin hyvin kahdestaan isänsä kanssa, mutta hän olikin ollut kovin pieni äitinsä kuollessa.

 

Perttu kuitenkin ajatteli Saaran kaipaavan hieman lisäseuraa taloon, ja päättikin hankkia tyttärelleen pienen koiranpennun! Pentu nimettiin Tipsuksi.

 

Tipsu kotiutui melkein heti.

 

Yöllä eräs ääliö naapuri kävi kaatamassa ulkoroskiksen, mistä seurasi sotkua ja torakoita.

 

Saara oli oppinut kävelemään. Pertulla oli täysi työ huolehtia siitä, että pikkuinen ei kipittänyt liian kauas kotitalosta.

 

Pihalle Tipsua varten pystytetty koirankoppi oli sopivan kokoinen nukkumapaikka myös Saaralle.

 

Saarasta ja Tipsusta tuli nopeasti parhaimmat ystävykset.

Seuraavassa osassa seurataan muun muassa pitkästä aikaa Annan, Viljamin ja Tarmon toilailuja.